Ratsastusterapia

Ratsastusterapia on kuntoutusmuoto, jossa hevonen, kuntoutuja, ratsastusterapeutti ja tarvittaessa asiaan perehdytetty avustaja/taluttaja toimivat yhdessä kuntoutujalle asetettujen kuntoutustavoitteiden saavuttamiseksi. Kelan maksusitoumus voidaan myöntää joko toimintaterapeuttiseen tai fysioterapeuttiseen ratsastusterapiaan, kun arvioidaan, että ratsastusterapialla voidaan saavuttaa ICF:n luokituksen mukaisia osallistumisen tason tavoitteita. Nämä tavoitteet parantavat kuntoutujan itsenäistä toimintaa arjessa suhteessa yhteiskunnan toimintaan. Ratsastusterapiaa harjoitetaan myös psykiatrisen kuntoutuksen parissa sekä kasvatuksellisissa interventioissa. Ratsastusterapian maksusitoumuksia myönnetään myös sairaanhoitopiirien, kuntien ja vakuutusyhtiöiden toimesta. Osa kuntoutujista käy omakustanteisesti ratsastusterapiassa.

 

Suomalaisen ratsastusterapian lähestymistapa on psykososiaalisfyysinen. Ratsastusterapiassa puhutaan vuorovaikutuksesta, jossa hevonen auttaa kuntoutujaa olemaan ns. vertikaalisessa aikatilassa ”tässä ja nyt”, jolloin ollaan läsnä hetkessä; aistitaan keho ja ympäristö ajatuksella sekä avaudutaan tunteille. Hevonen on herkkä eläin, jonka kautta ihmisen on mahdollista peilata tunteitaan. Fyysinen vuorovaikutus tapahtuu kontaktissa hevoseen, elävään organismiin; sen lämpöön ja liikkeeseen, mikä stimuloi vahvasti ratsastajan pinta-ja syvätuntoa sekä tasapainoaistia, minkä avulla ratsastajan tietoisuus omasta kehosta lisääntyy.
Myös näkö-,kuulo- ja hajuaisti saavat ratsastusterapiassa arjesta poikkeavaa virikettä. Kaikkien aistien yhtaikainen aktivoituminen, liike, positiivisten tunteiden herääminen ja motivaatio tekevät ratsastusterapiasta usein vaikuttavan terapiamuodon. Ratsastusterapiassa päästään luontoon, suhteeseen hevosen kanssa ja metsään, millä on ihmistä tervehdyttävä vaikutus.

 

Ratsastusterapiassa voidaan hoitaa ja ruokkia hevosta, tehdä tallitöitä, ratsastaa kentällä, maneesissa tai maastossa ja erilaisissa asennoissa, rakentaa ja ratsastaa ratoja, vikeltää ja ajaa kärryjä. Hevonen, sen liikkeet ja sen kanssa erilaisissa ympäristöissä liikkuminen ja toimiminen tuottavat runsaasti ärsykkeitä, joita tarvitaan kuntoutettaessa kuntoutujan oman kehon hahmotuskykyä suhteessa ympäristöön. Ratsastusterapian toteutus riippuu ratsastusterapeutin peruskoulutuksesta ja lähestymistavasta. Ratsastusterapiahevonen on tehtäväänsä luonteensa puolesta valittu ja koulutettu.

 

Omassa työssäni fysioterapeuttina ensisijainen työkaluni on liike. Hevosen liike vaihtelee sen rakenteen, luonteen ja koulutuksen mukaan. Hevosen liikeeseen voidaan myös vaikuttaa kokoamalla tai pidentämällä sen askellusta. Tällöin ratsastajaan kohdistuu enemmän ylöspäin tai eteenpäin suuntautuvia liikeimpulsseja. Alamäessä ratsastajaan välittyy vahvemmin sivulta toiselle suuntautuvaa liikettä. Mutkittelevilla reiteillä ja käännöksillä saadaan vartalon sivusuuntaista hallintaa hahmotettua ja harjoiteltua. Maaston epätasaisuus esim.metsässä tuo vaihtelua ja yllättävyyttä ratsastajan tasapainon harjoittamiseen. Ratsastusterapiassa hevosen nelitahtinen käynti on tärkein liike sen muistuttaessa niin vahvasti ihmisen kävelyä. Kaksitahtisella ravilla saadaan tehostettua vartalon hallinnan ja voiman harjoittelua ja se saa usein aikaan iloa ja naurua. Laukka on kolmitahtinen askellaji, mikä vaatii vauhtinsa vuoksi hallintaa enemmän.

 

Hevosen käyntiliike aiheuttaa ratsastajan lantioon kolmiulotteisen, kävelyä muistuttavan liikemallin, jossa hevosesta lähtevä liike jatkuu ratsastajan lantion kautta liikeketjuna pidemmälle ratsastajan kehoon.
Biomekaanisesti tarkasteltuna esimerkiksi hevosen yhden käyntiaskeleen kahdeksan eri vaihetta saavat aikaan ratsastajalla: ensimmäisessä vaiheessa (hevosen kolmoistukivaihe, kun maassa ovat sen oik etujalka, ristikkäinen vas takajalka sekä oik takajalka) lantion kallistuksen eteenpäin, vasemman lonkkanivelen ojennuksen ja oikeassa koukistuksen. Oikean puoleinen vatsalihaksisto jännittyy ja vasemmanpuoleinen rentoutuu. Vasen hartia kiertyy eteenpäin ja oikea hartia kiertyy taaksepäin. Kaularanka kiertyy vasemmalle, kun katse pysyy eteenpäin. Vartalossa tapahtuu ristikkäisten lihasten supistuminen, joka on yksi kävelyn komponenteista.

Askeleen toisessa vaiheessa hevosen massan liikkeen hidastuminen saa aikaan ratsastajan lannerangan koukistuksen, lantion ja lannerangan rotaation kehon pituusakselin ympäri, vas lonkan sisärotaation ja oik ulkorotaation sekä hartioiden kiertymistä. Kolmannessa vaiheessa ratsastajan lantio nousee ylös vasemmalla ja laskee alas oikealla. Vas puolen kylki supistuu ja oikea pitenee. Ratsastajan vartalossa tapahtuu sivulta sivulle- liike. Vas olkanivel kiertyy hieman taaksepäin ja oikea eteenpäin. Vas puolen polvinivel koukistuu ja oik ojentuu. Hevosen askeleen neljännessä vaiheessa ratsastajan lantio kallistuu vasemmalle ja siirtyy sivusuunnassa. Lanneranka kallistuu sivulle ristiluun ympäri oikealle. Vas lonkassa tapahtuu lähennys ja oik loitonnus. Vas lonkka ja oik olkapää kiertyvät toisiaan kohti. Hevosen askeleen 5-8-vaiheissa samat liikkeet taphtuvat ratsastajan kehossa toisinpäin. Tähän tapaan ratsastajan kehoon välittyy hevosen yhden askeleen aikana jo lukuisia liikeimpulsseja. Yhdessä minuutissa ratsastuksessa tulee ratsastajan lantioon yli 100 liikeimpulssia, minkä avulla saadaan aikaan kuntoutuksen kannalta tärkeää runsasta toistoa.

 

Sairauden tai liikehäiriön johdosta lantion alue saattaa jäykistyä ja sitä voidaan hevosen liikkeen avulla mobilisoida ja harjoittaa. Liikeimpulssit voivat vaikuttaa ratsastajan kehoon sekä rentouttaen kohonnutta lihasjänteyttä mutta myös aktivoiden matalaa lihasjänteyttä.

 

Ratsastuksessa tapahtuva hevosen käynnin tuottama liike ja kosketus ratsastajaan saa aikaan monipuolisia aistiärsykkeitä, mitkä siirtyy tiedoksi aivoille ihmisen asennoista ja liikkeistä.